"Syntymästä asti ihmiselle valehdellaan (kätilöt: Onpa ruma vauva. Annetaan silti yhdeksän miinus, ei voi ainakaan meitä syyttää.) Tämä valhe on hyväksyttävä, koska ulkonäölle ei voi mitään. Kotona ihmetellään, miksei kukaan leiki sen kanssa. 

Elämä jatkuu ja tulee murrosikä. Usko alkaa jo horjua, mutta tsemppi jatkuu. Hän kusee joulujuhlissa boolimaljaan, syö liimaa ja varastelee. Teini-ikäinen ruma finninaama kiinnostuu naisista ja yrittää väkisin. Kotona ihmetellään, miksi kaikki tytöt ovat huoria. Usko horjuu lopullisesti.

Viimeistään tässä vaiheessa elämään ilmestyy satunnainen onnistuminen, ihmisen pahin vihollinen. Kaunis tyttö jostakin syystä alkaa tykätä. Koulusta löytyy muutama samanlainen ja syntyy ystävyyssuhteita. Poika saa kesätöitä ja yhtä äkkiä hänellä on varaa mopoon. Mieti! Mopoon! Hän saattaa voittaa koulun pikajuoksukilpailun tai käy ilmi, että hänellä on luokan paras hemoglobiini. Satunnainen onnistuminen sekoittaa pään loppuelämäksi. Syntyy illuusio siitä, että elämässä kaikki on mahdollista. Syntyy harha.

Syntyy Laakkonen. Mies, jolla on kovaa näyttöä. Avainpelaaja. Aloituskentällisen mies. Mies kaiken taustalla. Mies, joka ei tarvitse ystäviä, ei ymmärrä naisia ja jolla on luokan paras hemoglobiini. Hän pärjää aina. Mutta kun ei pärjää. Hän perustaa firman, joka tuottaa untuvatyynyjä Kanadasta. Ja itkee sitä, ettei tässä maassa saa yrittää.

Miestä alkaa riivata. Ainoa pelastus on se, että joku tulee ja haukkuu pystyyn. Muuten ei tule herätystä. Työtoverit katoavat pikkujouluissa. Perhe katoaa mummolaan. Voittokulku on katki. Mies jää yksin ja riivaus vaan pahenee. "

Tämä oli ote lempisarjastani Pasila. Ironista sanankuljetusta parhaasta päästä. Hyvä että sarjasta päätettiin tehdä täksi vuodeksi uusi tuotantokausi eikä tyydytty vain uusintalähetyksiin.